1) Valitse esiin nostettavat ongelmat ja niille tarkoituksenmukainen syy
Yhteiskunnallisen murroksen aiheuttama epävarmuus on ongelma joilla saa laajan yleisön, koska se koskettaa tavalla tai toisella kaikkia. Murroksen ei tarvitse pelkoa herättääkseen edes koskettaa valtaväestöä konkreettisesti, vaan yleinen arvomaailman avartuminen tai vähemmistöjen asuttamien alueiden itsehallintopyrkimykset luovat epävarmuutta siinä missä kasvava työttömyyskin. Jos ei muuta ole tarjolla, aina voi keksiä lapsiin kohdistuvan uhkan, koska se vetoaa tunteisiin ja poistaa kuulijoilta helposti kyvyn kriittiseen ajatteluun. Nämä asiat voidaan esittää uhkana oikealle elämäntavalle ja kansakunnan yhtenäisyydelle, ongelmana joka tarvitsee vastavoiman.
Vaikka vähemmistön syyttäminen esimerkiksi työttömyydestä on lähtökohtaisesti naurettavaa, se tarjoaa helpon selityksen tilanteelle. On paljon kivempaa vihata jotain konkreettista ja vähän omaan elämään vaikuttavaa kuin lähteä ruotimaan asioita oikeasti. Asioiden oikea käsittely kun vaatii paneutumista, ei yleensä ole missään määrin viihteellistä, ja pahimmassa tapauksessa se jättää voimattomuuden tunteen sen edessä, miten vaikeaa asioiden korjaaminen olisi. Ja kukapa haluaisi nähdä vaivaa sellaisen ongelman ratkaisemiseen, josta voi tyytyä syyttämään muita?
2) Vahvista ennakkoluuloja
Ihmisillä on taipumus lokeroida muita ja suhtautua ennakkoluuloisesti näiden lokeroiden perusteella. Esimerkiksi, sukupuolistereotypioiden vuoksi niin naiset kuin miehetkin kokevat silloin tällöin epäreilulta tuntuvaa kohtelua. Erilaisuus on vähän pelottavaa, ja mitä pelokkaampi ihminen on, sitä selkeämmät hänen lokeronsa ovat. Esimerkiksi, homoseksuaalit eivät itse pystyisi kertomaan läheskään niin monisanaisesti ja värikkäästi päivittäisiä puuhiaan ja ajatuksiaan homoseksuaaleina, kuin mitä homofobinen ihminen voi niistä kertoa.
Siispä ennakkoluuloiset ihmiset kannattaa päästää ääneen, kannustaa heitä sekä vahvistaa heidän ajatuksiaan toistamalla niitä ja tarjoamalla niiden jakamiseen uusia kanavia. Koska vähemmistön edustajien on mahdotonta kommentoida jokaista asiavirhettä, ja koska heitä on liian vähän jotta nämä virheet olisivat muille itsestäänselviä, vähemmistöä koskeva keskustelu saadaan helposti kyllästettyä ennakkoluuloisilla väitteillä. Mitä enemmän näitä väitteitä julkisesti esitetään, sitä useampi niihin uskoo. Vasta-argumentit voidaan aina lytätä puolueellisina ja tarkoitushakuisina, vaikka niiden taustalla olisi kiistämätöntä tutkimustietoa. Massa jyrää kyllä ajan myötä faktat ihmisten mielissä.
Siispä ennakkoluuloiset ihmiset kannattaa päästää ääneen, kannustaa heitä sekä vahvistaa heidän ajatuksiaan toistamalla niitä ja tarjoamalla niiden jakamiseen uusia kanavia. Koska vähemmistön edustajien on mahdotonta kommentoida jokaista asiavirhettä, ja koska heitä on liian vähän jotta nämä virheet olisivat muille itsestäänselviä, vähemmistöä koskeva keskustelu saadaan helposti kyllästettyä ennakkoluuloisilla väitteillä. Mitä enemmän näitä väitteitä julkisesti esitetään, sitä useampi niihin uskoo. Vasta-argumentit voidaan aina lytätä puolueellisina ja tarkoitushakuisina, vaikka niiden taustalla olisi kiistämätöntä tutkimustietoa. Massa jyrää kyllä ajan myötä faktat ihmisten mielissä.
3) Etsi varoittavia esimerkkejä
Vähemmistöillä on aina jotain omituisia tapoja, jotka voidaan esittää epämiellyttävässä valossa. Jokaisen vähemmistön keskuudesta löytyy myös joku rikollinen tai mieleltään järkkynyt, jonka tekemisiä voidaan julkisesti taivastella ja vetää yhtäläisyysmerkit niiden ja vähemmistön omituisten tapojen välille.
4) Tee eroista näkyvämpiä
Jos vähemmistö erottuu ihonvärinsä, kielensä, eleidensä tai pukeutumisensa perusteella muista, näitä eroja voidaan korostaa vaikkapa vain vertailemalla julkisesti kauniita "normaaliväestön" piirteitä epäilyttäviin ja epämiellyttäviin vähemmistön piirteisiin. Jos erot eivät ole näkyviä, niitä voidaan tuoda paremmin esiin tekemällä enemmistön kulttuurista näkyvämpää: ateismikin herättää huomiota, jos kaikki muut käyvät viikottain kirkossa. Historia tuntee myös esimerkkejä, joissa vähemmistöjen edustajia on merkitty tai heidän asuinalueensa on eristetty muista paremman tunnistettavuuden saavuttamiseksi.
5) Demonisoi
Käy läpi kohtien 2-4 saavutukset, yhdistä ne kohdassa 1 valitsemiisi ongelmiin ja esitä asia tavalla, joka saa vähemmistön ja heidän puolustajansa näyttämään riskiltä koko yhteiskunnalle.
6) Rajoita vähemmistön oikeuksia
Kun vähemmistöä pidetään riittävän suurena riskinä, sen edustajille ei tarvitse antaa yhtä vapaita kulkuoikeuksia, yhtä vapaita mahdollisuuksia kuluttaa, jne. Koska vähemmistön omat tavat ovat kohdan 3 perusteella epäilyttäviä, heidän mahdollisuuksiaan ylläpitää omaa kulttuuriaan voidaan rajoittaa. Erilaisten turvatarkastusten kohdentaminen tiettyihin väestöryhmiin on myös toimivaksi havaittu keino.
Mitä enemmän vähemmistön oikeuksia rajoitetaan, ja mitä enemmän heitä tarkkaillaan, sitä enemmän he näyttävät rikollisilta enemmistön silmissä. Jos vähemmistön edustajilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia saada toimeentuloaan rehellisin keinoin, he päätyvät helpommin oikeastikin rikollisiksi, jolloin on entistä helpompi perustella heihin kohdistetut erityistoimet.
Mitä enemmän vähemmistön oikeuksia rajoitetaan, ja mitä enemmän heitä tarkkaillaan, sitä enemmän he näyttävät rikollisilta enemmistön silmissä. Jos vähemmistön edustajilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia saada toimeentuloaan rehellisin keinoin, he päätyvät helpommin oikeastikin rikollisiksi, jolloin on entistä helpompi perustella heihin kohdistetut erityistoimet.
7) Dehumanisoi
Kohtien 2-7 jälkeen löydät varmasti tavan, jolla voit perustella sen, että vähemmistön edustajat ovat vähemmän ihmisiä kuin enemmistön edustajat.
8) Muotoile ratkaisu ongelmaan
Kun kohdat 1-7 on käyty läpi perusteellisesti, on yllättävän helppoa sanoa julkisesti, että valitusta vähemmistöstä on päästävä eroon. Harva uskaltaa enää ääneen ja omalla nimellään olla eri mieltä.
9) Itse toteutus
Kun edellä mainitut portaat on käyty perusteellisesti läpi, ja enemmistö saatu vihaamaan ja pelkäämään valitsemaasi vähemmistöä, ilmapiiri on riittävän vähemmistövihamielinen spontaaneille lynkkauksille. Eivätkä ne ala tyhjästä, vaan vähemmistöihin kohdistuva väkivallan uhka kasvaa sitä mukaa, kuin heihin kohdistuvat ennakkoluulot muuttuvat hyväksyttävämmiksi. Tämä taas lisää myös vähemmistön pelokkuutta enemmistöä kohtaan, mikä helpottaa sen perustelemista, ettei vähemmistö vain pysty sopeutumaan yhteiskuntaan.
Todennäköisesti vähemmistöstä on mahdotonta hankkiutua kokonaan eroon vain lähettämällä heidät kaikki jonnekin pois, joten lopullinen ratkaisu näyttäytyy väistämättömänä ja loogisena. Kyse on enää siitä, miten haluat käytännössä hoitaa asian, ja siihen historia tarjoaa useita vaihtoehtoja.
Todennäköisesti vähemmistöstä on mahdotonta hankkiutua kokonaan eroon vain lähettämällä heidät kaikki jonnekin pois, joten lopullinen ratkaisu näyttäytyy väistämättömänä ja loogisena. Kyse on enää siitä, miten haluat käytännössä hoitaa asian, ja siihen historia tarjoaa useita vaihtoehtoja.
Tärkeää on huomata, että tällä metodilla päästään aika pitkälle tekemättä mitään puhumista ja kirjoittamista konkreettisempaa. Esimerkiksi Ruandan kansanmurhassa yhtenä merkittävänä tekijänä pidettiin radiokanavilla soitettua etniseen väkivaltaan yllyttävää musiikkia. Vaikka edellä mainitut askeleet eivät välttämättä johdakaan kansanmurhaan, riittävän aktiivisen ja asiaan vakavasti suhtautuvan vastavoiman puuttuessa ei ole ollenkaan mahdotonta päästä kulkemaan koko polkua läpi ilman että kukaan tulee missään vaiheessa tajunneeksi, että tässä tehdään nyt jotain käsittämättömän, kuvottavan väärää. Ja mitä pidemmälle polkua kuljetaan, sitä vaikeampaa on muodostaa näille pyrkimyksille vastavoimaa. Kysehän on kansakunnan oikeudesta suojautua ulkoista uhkaa vastaan.
Vaikka pidämme itseämme kuinka sivistyneinä, emmekä ikinä voisi kuvitella vahingoittavamme ketään, karu totuus on että useimmista meistä löytyy potentiaalia myös täysin päinvastaiseen. Sivistyksen kausi, jonka aikana vähemmistövihamieliset teot ovat olleet yleisesti tuomittavia, on yllättävän lyhyt. Ihan tavallisista ihmisistä tulee julmia, kun heidät laitetaan tilanteeseen jossa julmuus on sosiaalisesti hyväksyttävää. Vaikka asian aukoton todistaminen laboratorio-oloissa onkin vaikeaa, tämän suuntaisia tuloksia on saatu useissa kokeellisissa tutkimuksissa, joista kenties kuuluisin on Stanfordin vankilakoe. Myös julkisuudessa esitettävien vihapuheiden suhdetta vähemmistöjen kohtaaman väkivallan määrään on tutkittu.
Tämä osaltaan voi selittää myös sen, miksi kansanmurhasta syytetty voi silmät kirkkaana kieltää tehneensä mitään väärää - kuten Haagissa käytävässä Jugoslavian hajoamisen jälkipyykissä parhaillaankin. Ehkä komentoketjut eivät todella olleet niin selkeitä, että huipulla olevan tarvitsisi tuntea kehottaneensa ketään niin äärimmäisiin tekoihin. Ehkä käsky oli vain ratkaista ongelma, ja alemmassa portaassa sitten syystä tai toisesta päädyttiin lopulliseen ratkaisuun. Ehkä se tapahtui, koska siinä tilanteessa se vain tuntui luontevalta, mieleen ei tullut muita vaihtoehtoja. Mutta kymmenen vuotta myöhemmin se ei ehkä enää ole niin luontevaa, ja koska kyse oli komentoketjussa kulkevien käskyjen tulkinnoista eri portailla, jokainen porras voi vierittää syytä joko ylöspäin tai alaspäin.
Itse sitä toimi vain niin kuin siinä tilanteessa oli pakko. Niin kuin kaikki muutkin. Kenen oli vastuu?
Vaikka pidämme itseämme kuinka sivistyneinä, emmekä ikinä voisi kuvitella vahingoittavamme ketään, karu totuus on että useimmista meistä löytyy potentiaalia myös täysin päinvastaiseen. Sivistyksen kausi, jonka aikana vähemmistövihamieliset teot ovat olleet yleisesti tuomittavia, on yllättävän lyhyt. Ihan tavallisista ihmisistä tulee julmia, kun heidät laitetaan tilanteeseen jossa julmuus on sosiaalisesti hyväksyttävää. Vaikka asian aukoton todistaminen laboratorio-oloissa onkin vaikeaa, tämän suuntaisia tuloksia on saatu useissa kokeellisissa tutkimuksissa, joista kenties kuuluisin on Stanfordin vankilakoe. Myös julkisuudessa esitettävien vihapuheiden suhdetta vähemmistöjen kohtaaman väkivallan määrään on tutkittu.
Tämä osaltaan voi selittää myös sen, miksi kansanmurhasta syytetty voi silmät kirkkaana kieltää tehneensä mitään väärää - kuten Haagissa käytävässä Jugoslavian hajoamisen jälkipyykissä parhaillaankin. Ehkä komentoketjut eivät todella olleet niin selkeitä, että huipulla olevan tarvitsisi tuntea kehottaneensa ketään niin äärimmäisiin tekoihin. Ehkä käsky oli vain ratkaista ongelma, ja alemmassa portaassa sitten syystä tai toisesta päädyttiin lopulliseen ratkaisuun. Ehkä se tapahtui, koska siinä tilanteessa se vain tuntui luontevalta, mieleen ei tullut muita vaihtoehtoja. Mutta kymmenen vuotta myöhemmin se ei ehkä enää ole niin luontevaa, ja koska kyse oli komentoketjussa kulkevien käskyjen tulkinnoista eri portailla, jokainen porras voi vierittää syytä joko ylöspäin tai alaspäin.
Itse sitä toimi vain niin kuin siinä tilanteessa oli pakko. Niin kuin kaikki muutkin. Kenen oli vastuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti